Teehuonearkkitehtuuri

Teehuone eli chashitsu antaa puitteet isännän ja vieraiden kohtaamiselle. Se voi olla oma erillinen rakennuksensa puutarhan perällä tai osa päätaloa. Teehuoneeseen saavutaan polkumaisen puutarhan (roji) kautta. 

Teehuoneet ovat pelkistettyjä. Niissä ei käytetä kalusteita vaan tilaisuuden aikana istutaan polvillaan tatamilla. Huoneen korkea-arvoisin paikka on tokonoma-syvennys, johon tilaisuuden koolle kutsunut teentekijä (teishu) asettaa kukat ja ripustaa kirjoitus- tai kuvakäärön (kakemono).

Teehuoneessa on yleensä kaksi ovea, teentekijän ovi (chadōguchi) ja vieraiden matala ovi (nijiriguchi), josta ryömitään sisään. Jokaisella tatamilla on oma erityinen toiminnallinen merkityksensä ja liikkuminen tilassa määräytyy tatamien välisen hierarkian mukaan. Tee valmistetaan vieraiden edessä. Kesällä teevesi lämmitetään kiinalaistyyppistä furo-tulipesää ja talvella lattiaan upotettua ro-tulisijaa käyttäen.

Teehuoneen yhteydessä, mutta vieraille näkymättömissä, on perinteinen apukeittiö mizuya. Siellä teentekijä säilyttää teetilaisuudessa käyttämiään välineitä, puhdistaa ne ja tekee muita valmisteluja. Mizuya on tilallisesti ja toiminnallisesti kiinteä teehuoneen jatke, ja siellä toimitaan samalla keskittyneisyydellä ja kurinalaisuudella kuin teehuoneessakin. Mizuyassa kaikella on tarkasti määritelty paikkansa aivan kuten teehuoneessa.

Teehuoneen, kuten muidenkin perinteisten japanilaisten rakennusten, mittayksikkö on tatami. Kioton alueella teehuoneissa käytettävä kyōma-tatami on kooltaan 95,5 x 191,0 cm. Pienet eli alle neljän ja puolen tatamin kokoiset teehuoneet (koma) ovat usein tunnelmaltaan epämuodollisia ja tyyliltään karuja. Yli neljän ja puolen tatamin kokoisia huoneita kutsutaan nimellä hiroma (“suuri tila”). Ne ovat tunnelmaltaan muodollisia ja tyyliltään hienostuneita sekä koristeellisia. Neljä ja puoli tatamia on teehuoneen standardikoko ja siinä voidaan järjestää kaikenlaisia teetilaisuuksia. Huoneen koko ja muodollisuustaso määräävät eri elementtien välisiä mittasuhteita, esteettisiä ratkaisuja, sekä jopa teenvalmistustavan ja käytettävät esineet.

Japanilainen perinteinen rakentaminen perustuu puusta tehtyyn pilari- ja palkkirakenteeseen. Kantavien osien väliin tehdään kiinteitä kevyitä luonnonsaviseiniä tai kiskot siirrettäville liukuoville. Rakennustavan ansioista tilat ovat helposti muunneltavia. Japanilaisen perinteisen rakennuksen estetiikkaan kuuluu, että runkorakenne on pääosin näkyvissä ja puupinnat ovat suurimmaksi osaksi käsittelemättömiä. Jotkin yksittäiset osat kuten tokonoma-syvennyksen kynnyspalkki saatetaan lakata mustalla tai esim. punaisella luonnonlakalla. Kynnyspalkki on myös tokonoman arvokkain osa. Teehuoneen luonteeseen vaikuttaa myös pilari tokonoma-syvennyksen kulmassa, joka voi olla täysin käsittelemätön kaarnapintainen tukki.

Liukuovet valmistetaan puusta ja paperista. Fusuma-väliovi ei läpäise valoa, mutta shōji-ovissa valo siivilöityy pitkäkuituisen japaninpaperin läpi luoden tilaan pehmeän varjottoman valon.

Teehuoneet rakennetaan perinteisesti huippuluokan materiaaleista. Puun käyttötarkoitus on otettu huomioon jo kasvatuksesta lähtien eli takana on vuosien tapahtumaketju ennen materiaalin päätymistä teehuoneen osaksi. Japanissa teehuoneen rakentajat ovat oma pitkälle erikoistunut ammattikuntansa (sukiya daigu), mutta samalla valitettavasti katoavaa perinnettä: ammattitaitoisia teehuonerakentajia on Japanissa enää vain muutamia.