Chadōta ei voi oppia kirjoista – taito siirtyy suoraan opettajalta oppilaalle. Opettaja-oppilas-suhde perustuu luottamukseen, vastuuseen ja uskollisuuteen, ja se on keskeinen lähes kaikissa perinteisissä japanilaisissa taidemuodoissa. Chadōn opiskelu on kurinalaista ja sen rungon muodostavat kolme osa-aluetta: dō, gaku ja jitsu.
Dō 
Ylin ja tärkein oppimisen aste on dō eli mielen kultivointi. Tällä tarkoitetaan ihmisenä kasvamista. Ihminen löytää vähitellen arkipäiväistenkin asioiden sisäisen kauneuden ja oppii vaalimaan sitä. Chadō ei korosta ulkoista muotoa. Opiskeluun liittyy keskeisesti itsetutkiskelu ja parhaimmillaan todellisen minuuden löytäminen.
Gaku
Gaku tarkoittaa tiedollista puolta opiskelussa: arkkitehtuuria, puutarhataidetta, taidekäsityön tuntemusta, historiaa, filosofiaa, runoutta ja niin edelleen. Chadōta voi laaja-alaisuudessaan kutsua hyvin japanilaisen kulttuurin pienoismaailmaksi, sillä siinä yhdistyvät perinteisen kulttuurin monet osa-alueet.
Jitsu
Ihminen oppii ensin kehon kautta, joten opiskelu alkaa yleensä jitsusta, käytännön teknisten valmiuksien hankkimisesta. Kymmenet teenvalmistustavat (temae) eri sovelluksineen kuuluvat tähän, kuten myös ruoan ja teemakeisten valmistaminen, hiilten ja kukkien asettelu, sekä kalligrafian harjoittaminen. Chadōta kutsutaan leikkisästi myös perinteisen japanilaisen tapakulttuurin korkeakouluksi.
Käytännössä keikossa (harjoituksissa) harjoitellaan teenvalmistuksen alkeita, eri teenvalmistusmenetelmiä ja teetilaisuuden kulkua käytännössä. Opettaja välittää vanhaa traditiota oppilaille, eli oppiminen tapahtuu imitoinnin kautta katsomalla ja tekemällä.